Maistuuko ruoka?

No kyllä maistuu, kiitos kysymästä.

Kuinka vaikeaa on tavan pikkukaupungin kasvatille oppia väkirehun, pötsin, kivennäisen, verkkomahan, rehumaidon, satakerran, tuorerehun, juoksumahan ja ravinnelisien salatieteen säännöt?

Vaikeaa. Kovin vaikeaa.

Poiketessani paikallisen AgriMarketin asiantuntevien myyjättärien hornanpesään koin hetkellistä pakokauhua selkeän semi-urbaanin jälkijättöisyyteni kanssa.

Ammatti-maalaisten piinkovien silmien alla tavasin muistilapustani kädet täristen tarvitsevani nyt tämmöistä, tuota, kivennäistä ja semmoisen nuolukiven ja, mm.. mites, onko teillä tietoa noista niinku vuohista? Mitähän ne sillee tota, syö..? Kuulemma kaurahiutaleitakin vo...

"KAURAHIUTALEITA?! Kuule minä olen sentään ollut LOMITTAJANAkin enkä sentään KOSKAAN ole KAURAHIUTALEITA vuohille laitellut!"

Voi luoja, lomittajalle sitten kävin avautumaan. Ei ikinä enää.

Nyt on pikku-pukkien menu alkanut jo asettua ymmärrettäväksi. Aamulla siis kauraa (=kaura, 20kg säkistä), johon sitä kivennäis-pellettiä (Tunnu Melli, 20kg säkistä). Kauran sekaan maitohappobakteereja (TehoBakt) vielä ainakin toistaiseksi ja raikasta, lämpimähköä vettä, johon edelleen toistaiseksi elektrolyyttilisä (NutriPlus) lievän ripuli-ilmiön asettamiseksi.

Herkku 1: kaura

Herkku 2: näkkileipä

Herkku 3: pajukerput

Herkku 4: kuusenkerkät 

Pukkien n 70m2 laidun on aavikoitunut reilun viikon kuluessa hienosti ja päivärutiineihin kuuluukin jo lähiympäristön pajuston parturointi Martin ja Hakkaraisen purukalustoja tyydyttämään.

Aikaisemmin huvimajan nimellä kulkenut laitos pihan kulmassa on muuntautunut pajukerppukuivaamoksi, tältä osin tulevaisuus näyttää valoistalta. Kerpuissa pysytään toistaiseksi. Myös Vuohivuoren naisväen vaatteet sekä isännän parta ovat käyneet Martin hampaissa, henkilövahingoilta on toistaiseksi vältytty.